Miten mustekala vangittiin

Takapihaamme keskeisellä paikalla on iso kivi, se hallitsee pihaamme. Kiven vieressä on kivetys, jolla olimme aiemmin muotoilleet lonkerot kivelle. Yläkerrasta katsottuna pihan hallitsija on siis mustekala. Sen kyljessä oli nuotiopaikka ja tarina kertoo, että menneinä aikoina taloyhtiön väki oli istunut useampi kaunis kesäilta nuotion ympärillä viettäen iltaa paistaen makkaroita ja virvokkeita nauttien. Nuotipaikalla oli myös kivenmurikoita, jotka ovat toimineet istuimina. Myös me olemme nauttineet kyseisessä paikassa liekkien loimusta, paistaen makkaraa.

Tässä vanha kuva pihasta, kun teimme mustekalalle lonkeroita.

Takapiha on jäänyt suurimmaksi osaksi käyttämättä. Sillä on ollut valtias ja sen alamaisina ovat toimineet villakoiramme. Itse emme oikeastaan ole viihtyneet takapihalla, mutta nyt asiaan tulisi muutos. Kysyin neuvoa naapurilta, mitä hän tekisi kivelle ja hän antoikin vinkkiä, että sen ympärille voisi laittaa kukkapenkin. Kukkapenkki, tjaa… Tulen loimu kiehtoi mieltäni ja en halunnut luopua mustekalan vieressä olevasta nuotiopaikasta. Enkä sitä voisi pikkasen muuttaa. Sana pikkasen on ollut lapsuudesta asti sanavarastossa ja näköjään olen sen tartuttanut myös jälkikasvuuni. Elämäni aikana olen oppinut, että yleensä sana pikkasen, enteilee vähän isompaa työtä…

Pintrestistä selailin nuotiopaikka idoita ja löysinkin hienoja nuotiopaikkoja. Niistä ajatus alkoi muotoutua. Edelliskesänä olimme uusineet terassin ja siitä oli jäänyt vanhat terassilaudat sekä uuden terassin kivipuu-lankku ylijäämää pinoon pihallemme. Kivipuu on mineraalien käsiteltyä paloturvallista terassilankkua. Näistä aineksista tekisimme siis jotain kiven ympärille.

Sketsasin hahmoitelmia kiven ympärille ja kun olin sinut suunnitelmien kanssa alkoi pihallamme kivenpyöritys poistaaksemme nuotiopaikan istumakivet syrjemmälle. Samalla hiukan korjasimme kivetystä, jotta siitä tuli selkeämpi. Koska suunnitelma oli aika karkealla tasolla, annoin miehelleni vapaat kädet toteuttaa asia. Piirsin liidulla kivetykseen rajat ja muodon mitä hain teokselle ja näin pikkuhiljaa mustekalan vankila alkoi muodostua.

Ensimmäiseksi teimme kiven etupuolelle kehikon ”kukkapenkkiä” varten. Tähän käytimme vanhaa terassilankkua. Hioin terassilankusta vanhan pinnan pois, jotta saimme siistin näköistä pintaa. Silläaikaa mieheni rakensi kukkapenkkiä. Tosin silloin jo ajattelin, että istuttaisin pihallemme mansikoita. Koska pihamme on myös koirien valtakuntaa päätimme tehdä penkistä tarpeeksi korkean, välttääksemme jalan noston osumisen penkkiin.

Kun kukkapenkin puoli alkoi valmistua, mieheni siirtyi tekemään nuotiopaikan istuinosan kehikkoa. Itse olisin halunnut siitä kokonaan suljetun, mutta koska teemme tätä yhdessä, hänellä oli sanansa sanottavana ja hän teki siitä avonaisen. Kun kestopuu kehikko oli valmis, hän askarteli kivipuun pätkistä istuinosan penkkiin ja viimeisteli penkin reunat hiomalla. Itse lappasin aidan vieressä olevat nuotiopuut penkin alle sateelta suojaan.

Kun kukkapenkki oli melkein valmis tilasin rautakaupasta reilun satsin multaa toimitettuna. Kehikon sisään asettelin ensin suojakankaan ja sen päälle pilkoin pihassamme olevia risuja. Kehikko oli sen verran korkea, että multaa olisi kulunut todella paljon ja tällätavalla kierrätin risuja, sekä säästin rahaa. Naapurin vei minut puutarhakauppaan kukkapenkin istutusostoksia varten. Puutarhamyymälässä vierähtikin hetki. Mitä kaikkea ihanaa siellä onkaan! Loppujen lopuksi istutin ostamiani kasveja ympäri pihaa ja mansikat, särkynyt sydän sekä yrttejä päätyi lonkerovaltiaan kylkeen.