Mihin se kaikki mistä lapsena haaveili on kadonnut tai minkä jalkoihin se jäikään? Isäni tapasi nauraa minun äikän aineille ”Kirjoitat, kuin Päätalo. Yksi luku pelkästään huussilla käyntiin”. Niin -saatte olla varmoja, että kirjoitukseni olivat pitkiä ja suosittuja luokkakaverideni keskuudessa. Niitä lukiessa vierähti äikän tunnista tovi jos toinenkin ja näin pääsi pakenemaan tylsän kieliopin tenttaamiselta.
Olen päässyt avaamaan sanallista arkkuani raporttien ja ohjeistuksien muodossa. Ei siinä päästetä mielikuvitusta valloilleen, vaan pysytään tasan asiassa. Omaan insinöörilopputyötäni kuitenkin uskalsin hiukan värittää, siinä ei ollut mielestäni mitään menetettävää.
Innostus blogin kirjoittamiseen tuli ystävältäni. Hän kaipasi apua omaan sivustoonsa ja jotta apua voin antaa, on minun itseni ymmärrettävä miten tämä homma toimii. Joten tämä on myös minun hiekkalaatikkoni. Taputtelen hiekkalaatikossa kakkuja ” älä tule paha kakku, tule hyvä kakku” – tyyppisesti. Joten sivusto muuttaa muotoaan erilaisten kokeilujen kautta, joka taasen johtaa oppimiseen.
Tämän kirjoittaminen on minulle terapiaa, niinkuin muidenkin blogit, paitsi niiden, jotka oikeasti ovat hyviä sanaseppoja ja saavat jopa ansaintonsa siitä.
Olen luotu soittamaan kauneinta sävelmää
Tuntematon
Aidanrakentajat 